Vakava keskustelu erään kurssin jatkosta

Kirjoitin aiemmin sijaistamisesta ja siitä, miten opiskelijat vertailevat aina uutta opettajaa vanhaan. Opiskelijat ovat myös konservatiiveja. Jos kerran on tehty jollain tavalla, niin täytyy tehdä myös vastaisuudessa. Koska niin on aina tehty. Ja natiivi opettaja on aina oikeassa.

Eräällä keskustelukurssillani muuan vanhempi miesopiskelija halusi, että ”keskustelisimme vakavasti” kurssin jatkosta. Hän sanoi, että kurssilla tulisi puhua vain kohdekieltä. En ollut varma, tarkoittiko hän tällä minua vai muita opiskelijoita. Olen yrittänyt pitäytyä kohdekielessä kurssilla. No, ihan järkevää, koska kyseessä on keskustelukurssi. Monet kurssilaiset eivät tosin puhu ihan yhtä sujuvasti kuin hän, vaikka hänkin, jos totta puhutaan, tekee jatkuvasti virheitä.

Hän sanoi, että ryhmäkeskustelut ovat naurettavia. Selvä, voihan sen noinkin ilmaista, mutta keskustelukurssilla on tarkoitus, että kaikki pääsevät ääneen – eivät vain muutamat rohkeat opiskelijat. Ryhmä- ja parikeskustelut ovat sitä varten, että kaikki saisivat puhua. Hän on, tarvitseekohan tätä edes sanoa, yksi näistä rohkeimmista opiskelijoista.

Hän sanoi, että minun tulisi hahmottaa opiskelijoiden taso ja laatia sen mukaisia tehtäviä. Tiedän jo kurssikuvauksesta, minkä tasoisia opiskelijat suurin piirtein ovat, mutta niin kuin kaikissa ryhmissä, on hajontaa sen välillä kuka on pidemmällä ja kuka taas selkeästi jäljessä. Olin yrittänyt laatia kurssille opiskelijoiden tasolle suurin piirtein sopivia tehtäviä, mutta olin ilmeisesti epäonnistunut, vaikka kyseinen opiskelija olikin ollut tähän mennessä vain yhdellä tunnilla.

Kysyin, millä tavalla tämä hahmottaminen tulisi tehdä: kokeella vai pitäisikö minun esimerkiksi haastatella jokaista opiskelijaa erikseen. Hän sanoi, että minunhan se pitäisi tietää, koska minä olen opettaja. Kyseinen henkilö on itsekin opettaja, minua paljon kokeneempi, joten hänenhän se varsinkin pitäisi tietää, miten tuollainen hahmottaminen tehdään. Sitä paitsi niin kuin sanoin, tämä ryhmä, niin kuin kaikki ryhmäni, on hyvin heterogeeninen ja jotkut eivät ole yhtä hyviä kohdekielen puhujia kuin toiset.

Hän sanoi, että eivät he – opiskelijat – tule kurssille oppimaan. Wow, ajattelin. Mitähän he siis tulevat kielikurssille tekemään?

Hän sanoi, että minun pitäisi laatia tehtäviä, jotka eivät ole liian vakavia. Keskustelun pitäisi pysyä riittävän keveänä heidän taidoilleen ja kaikesta päätellen hänen henkilökohtaiselle maulleen.

Annoin tunnin lopuksi opiskelijoille luettavaksi erään kohdekielisen kirjailijan lyhyen kertomuksen. Muuan naisopiskelija, joka ei ole ollut tyytyväinen oikein mihinkään tähän mennessä, piti tekstiä hölmönä, naiivina. Se oli lapsille kirjoitettu kertomus.

Tunnin lopuksi eräs ulkomaalaistaustainen vanhempi mies tuli sanomaan, että kertomus oli hänestä hieno, etenkin se miten kirjailija oli tehnyt päähenkilöstä, joka alkuun oli vaikuttanut hyvinkin tärkeilevältä ihmiseltä, epävarman ja tekojaan katuvan hölmön.