Palautteen antamisesta

Opiskelijat ovat välillä hämmentäviä. Opetin ihan tyytyväisenä keskustelukurssia, jossa jaoin opiskelijat välillä pareiksi tai kolmen hengen ryhmiin. Toisen oppitunnin lopuksi huomasin nyrpisteleviä ilmeitä ja silmien pyörittelyä, ja vasta tunnin lopuksi sain tietää, että ”oikean” opettajan kanssa kurssia onkin käyty niin, että opettaja on johtanut keskustelua eikä mitään pari- tai ryhmäkeskusteluja olekaan ollut. Tai että ”ainakaan mitään (tyhmiä) ryhmäkeskusteluja ei ole ollut”.

”Oikea” opettaja, jota sijaistan, ei maininnut minulle tästä opettajajohtoisesta tyylistään mitään, joten pidin tunteja itse hyväksi katsomallani tavalla. Minulle oli opettajaopinnoissa teroitettu, että opettajajohtoisuus on huono asia, että minun pitäisi opettajana puhua mahdollisimman vähän ja antaa opiskelijoiden puhua. Se on toisaalta ehkä vähän kyseenalainen tapa opettaa, koska jos opiskelijat keskenään puhuessaan toistavat koko ajan samoja virheitä eikä kukaan heitä korjaa – opettaja ei voi kuulla mitä kaikki puhuvat – he oppivat puhumaan väärin. Toisaalta opettaja ei myöskään voi tehdä pariharjoituksia opiskelijoiden kanssa, hän on vain yksi ihminen, hän ei voi jakaantua koko ryhmän kesken, ja monesti olen huomannut, että jos olen ollut jonkun parittoman opiskelijan parina, tämä on kokenut tilanteen ahdistavaksi ja pelännyt kahta kauheammin puhua virheiden tekemisen pelossa.

En kuitenkaan ymmärrä, miksi opiskelijat eivät voi tulla suoraan sanomaan jostakin asiasta, jos se kerran nyppii. Sen sijaan että kirjoittaisi uhriutuvaa palautetta kurssin päätteeksi (”Uusi opettaja pilasi kaiken, minulla ei ole enää mitään motivaatiota jatkaa kielen X opiskelua, koska opettaja pilasi suhteeni opittavaan asiaan jne.”), voisiko sitä tulla ystävällisesti kertomaan, mitä haluaisi, mitä toivoisi? Onko se liikaa pyydetty? Ilmeisesti on. Jopa opettamista työkseen tekeville opiskelijoille, joita minulla on myös ollut, tämä suoran palautteen antaminen kasvotusten on ollut liian vaikea asia, ja anonyymissä nettipalautteessa on sitten kurssin lopuksi annettu palaa.

 

Toinen hämmentävä asia opiskelijoista: toin tunnille mielestäni kiinnostavan kappaleen, jossa laulaja pohtii ristiriitaista suhdettaan kotimaahansa. Hän toisaalta kritisoi kotimaataan rankalla kädellä ja toisaalta arvostaa sitä. Tämä tuntui olevan joillekin opiskelijoille liikaa. Kappale oli ”liian negatiivinen”, laulaja ei erään opiskelijan mukaan sanonut laulussa mitään hyvää kotimaastaan, mikä ei pitänyt paikkaansa. Tuli mieleen, että eivätkö jotkut opiskelijat kykene ottamaan vastaan minkäänlaista negatiivisesti latautunutta sisältöä maasta, jonka kieltä he opiskelevat? Pilaako se heidän mielikuvansa maasta X myyttisenä viinin ja laulun maana? Pitäisikö kaiken oppimateriaalin vain hehkuttaa maan X taidetta, ihmisiä, ”pitkää historiaa”, ihanaakin ihanampia ruokalajeja ja niin edelleen?

Valitettavasti maassa X asuneeni voin sanoa, että se ei ole mikään maanpäällinen paratiisi, siellä on suuria ongelmia, ja kyseisen maan asukit itse tekevät jatkuvasti karkeaa pilaa omasta maastaan.